Reissun aikana kirjoitetut blogipostaukset eivät ehkä anna jäsenneltyä kuvaa koko kolmesta viikosta tai Etelä-Afrikasta matkakohteena. Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen pystymme ehkä jo jollain tavalla vetämään yhteen kokemuksia. Kaiken kaikkiaan matkaa voi pitää onnistuneena ja varmasti sen muistaa vielä kiikkustuolissakin, ellei sitten tuonne tule mentyä vielä useita kertoja uudestaan. Missään vaiheessa ei pelottanut ja tuntui, että melkein kaikkialla oli turvallista liikkua kunhan piti silmät auki. Ja kyllä sitä tulikin liikuttua, autollakin yli kolmetuhatta kilsaa.
Liikkuminen
Etelä-Afrikkaan matkustaminen on helppoa. Kelloa ei tarvitse siirtää ja lentomatkan jälkeen pääsee nauttimaan päinvastaisesta vuodenajasta - kesästä. Tosin lentomatka on pitkä eikä suoralla lennolla pääse perille. Lennot voi löytää halvallakin (n.600€), jos matkapäivissä on pelivaraa.
Afrikka on valtava manner Eurooppaan verratuna ja pelkkä Etelä-Afrikan sisäinen lento Johannesburgista Kapkaupunkiin kesti saman verran kuin Amsterdamista Helsinkiin. Reissua suunniteltaessa totesimme, että tuo väli on järkevintä lentää eikä autoilla. Tai sitten aikaa olisi vaadittu viikko lisää. Tiet olivat tosin paremmassa kunnossa kuin etukäteen kuvittelimme eikä liikennettäkään ollut siihen malliin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa kesälomien aikaan. Ja me sentään oltiin liikkeellä yhdistetyn kesäloma- ja joululiikenteen aikoihin. Suurimpia haasteita liikenteessä aiheuttivat ohitustilanteet, nimittäin kaksikaistaisillakin teillä todella monissa paikoissa oli kolme autoa rinnakkain. Paikallisessa ajokulttuurissa hitaampi auto antaa tilaa leveälle pientareelle ja ohi lähdetään vaikka vastaantulevia ei näkisikään kunnolla. Tämä tarkoittaa sitä, että myös vastaantulevia autoja joutuu kyttäämään jatkuvasti ollakseen itse valmis siirtymän hieman kauemmas keskiviivasta. Samanaikaisesti tien reunassa voi olla pysähtyneitä autoja tai liftareita (joita on jokaisen taajaman kohdalla useita). Ilmeisesti teillä on jonkin verran nauloja ja piikkejä, ainakin kahdesta sellaisten puhkaisemasta renkaasta päätellen.
Reissullamme pyrimme näkemään mahdollisimman paljon kolmessa viikossa. Kapkapungin tuntumasta löytyy merta, rantoja, vuoria ja viinitiloja. Vähän sisämaahan ja idemmäksi siirtyessä löytyy lähinnä silmänkantamattomiin kumpuilevaa viljely- ja laidunmaata. Idempänä löysimme jylhempää rannikkoa ja vähän sademetsätyyppiäkin. Antin mielestä nämä rannikon kansallispuiston maisemat olivat reissun houkuttelevimpia. Etelä-Afrikan keskimaan täyttää pari puoliaavikkoa: Iso-Karoo ja Pikku-Karoo. Ne olisi varmasti ollut kiva nähdä, mutta läpiajaminen olisi voinut alkaa tylsyttämään. Johannesburg ja Pretoria sijaitsevat melko kuivalla mitäänsanomattomalla ylänköalueella, eikä alueen kaupungeissakaan kovin paljoa nähtävää ole. Idempänä löytyy Dragensbergin vuorijono (Lohikäärmevuoret), joka muuttaa maiseman mielenkiintoisemmaksi. Samoin maailman kolmanneksi suurin (ja suurin vihreä) kanjoni Blyde river canyon. Niiden itäpuolella avautuu tasaisempi Krugerin kansallispuisto, josta löytyy maisemaa metsästä aroon tai melkein jo aavikkoon. Dullstroomin ympäristö näytti Skotlannilta (tosin ei olla Skotlannissa ikinä käyty...), paikannimiä ja kulttuuria myöten.
Alkureissun, ensimmäisen viikon, osalta keli muistutti Keski-Euroopan kesää. Pari pientä sadejaksoa sattui matkan varrelle, mutta pääosin aurinko paistoi ja keli oli inhimillinen, vähintäänkin miedon merituulen ansiosta. Pitkiä housuja ei kovin paljoa tarvinnut ja lenkillä oli mukavinta käydä aamutuimaan. Keskemmälle mannerta siirryttyämme yleinen säätila muuttui koko maassa muutaman asteen enemmän helteen puolelle ja auton ilmastoinnille tuli käyttöä. Onneksi korkeammalla vuoristossa ilma oli hieman viileämpää. Krugerin kuivilla aroilla ollessamme Etelä-Afrikan hellelukemat olivat paikallistenkin mielestä lähes poikkeuksellisia. Mittari näytti päiväsaikaan sellaisia 33-37 C lukemia. Jossain lännempänä oli samoihin aikoihin mitattu 44! Tuollaiset lukemat olivat jo siedettävyyden rajoilla, mutta normaalisti ilman El Ninoa kelin pitäisi kuulemma olla ihan jees. Onneksi öisin viileni sen verran, että nukkuminen sujui (yhtä yötä lukuun ottamatta). Juuri kun pääsimme pois Krugerista, sää muuttui pilvisemmäksi ja mahdollisti urheilunkin. Tosin Blyde River Canyon jäi pilviverhon/sumun taakse lymyilemään.
Eläimet
Yksin reissun eniten odotettu juttu olivat eksoottiset eläimet. Eikä odotuksiin tarvinut pettyä. Vaikka aluksi emme juurikaan nähneet luonnossa lintuja ja liskoja erikoisempia otuksia, yksittäiset havainnot joistain muista sekä tietysti pingviinit riittivät pitämään mielenkiinnon yllä Krugeriin asti. Siellä sitten näimmekin aikamoisen kirjon aikaisemmin vain luontofilmeistä tutuksi tulleita elikoita. Muutama ennestään tuntematon epeli näyttäytyi, eikä kaikille edes taida löytyä suomenkielistä nimeä. Tunnettu isovitonen eli Big5 (norsu, leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono) oli tietysti toiveissa nähdä ja se toive toteutuikin. Vähemmän tunnetusta Big9:sta jäi näkemättä gepardi (joka onkin Krugerin harvinaisin eläin). Etukäteisodotuksiin nähden elefantteja nähtiin paljon eikä muitakaan salametsästäjien kohteena olevia eläimiä ollut mahdotonta nähdä. Sarvikuonoja ei tosin lupaavan alun jälkeen paljoa nähtykään. Niitä ei myöskään merkitty kansallispuiston kävijöiden ylläpitämiin karttoihin päivän eläinhavainnoista salametsästyksen ehkäisemiseksi. Laji on jo melko vaarantunut ja ilmeisesti Kiinassa riittää kysyntää niin paljon, että salametsästäjien kannattaa ottaa riski ammutuksitulemisesta ja koittaa kaataa yksi viaton rhino.
Lauran viimeiseksi eläinhavainnoksi jäi iso pelottava käärme, joten kaiketi olimme oikeaan aikaan suuntaamassa kotia kohti.
Ruoka
Etelä-Afrikan ruokakulttuurista ei oikein muodostunut kattavaa mielikuvaa. Kyseessä taitaa olla aikamoinen ruokakulttuurien sulatusuuni, johon vaikutteita on tullut entisten isäntämaiden Brittien ja Hollannin gourmeepöydistä sekä paikallisen alkuperäisväestön maustemaailmasta. Mukaan lisätään hyppysellinen intiaa ja maailmankeittiötä ja soppa on valmis. Burgeria, ranskiksia ja muuta friteerattua mättöä sai melkein joka paikasta, salaattiakin onneksi monesta paikasta. Vähänkin kioskia isommista kaupoista löytyi lähes poikkeuksetta keittiön itsetekemiä lämpimiä ruokia mukaan ostettavaksi. Isommissa kaupoissa oli useampi valmiskeittiö, joten oli virhe haalia kori täyteen heti ensimmäisestä vitriinistä. Hedelmiä löytyi kaupoista vaihtelevasti, välillä olisi ollut tarve pysähtyä tienvarren myyntikojuille, mutta sitä ei uskallettu lähteä kokeilemaan (lähinnä kulttuurista mitään tietämättä). Herkkuja löytyi melko hyvin, ja edullinen hintataso aiheutti sen, että usein jokin puolen litran maitotölkin kokoinen kakkupala päätyi matkaan ja myöhemmin mahaan. Muutenkin ulkonasyöminen on sen verran kannattavaa, että omia ruokia ei ole tarpeen laitella - varsinkaan jos käytettävissä ei ole juurikaan muuta kuin vedenkeitin.
Paikalliset asukkaat tuntuivat kesäaikaan syövän jos ei joka ilta, niin joka toinen ilta ulkona grillin eli braain ääressä. Illan hämärtyessä nenään alkoikin leijua braaipuun tuoksu ja hetkeä myöhemmin rasvaa tirisevän lihan, boereworstin, grillileivän tai kasvisten tuoksu. Krugerissa eläimetkin olivat tottuneet tähän iltarutiinin ja tulivat toiveikkaina leirin aidan taakse odottamaan mahdollisia jämäpaloja.
Majoittuminen
Yhteensä 21 matkayön aikana nukuimme 13 eri paikassa sekä lentokoneessa. Majapaikka vaihtui siis varsin tiheään. Suurimmaksi osaksi majoituimme lodgeissa tai bed&breakfasteissa. Parit hotelliyöt mahtuivat myös mukaan, kuten myös safariteltta ja leirintäalueen mökki tulivat myös tutuiksi. Lodget ja muut pienet majapaikat osoittautuivat hyviksi valinnoiksi, sillä niiden isäntäväki oli usein ystävällistä ja kaikki tarpeelliset mukavuudet olivat tarjolla. Hintataso huippusesongista huolimatta ei ollut päätähuimaava kunhan vähän jaksoi etukäteen selvitellä vaihtoehtoja. Toki tärkeää on myös katsoa majapaikan sijaintia siten, että se ei ole keskellä townshippiä tai että auton uskaltaa jättää tarvittaessa kadun varteen yöksi. Jääkaappi ja vedenkeitin olivat plussaa, sillä harvassa paikassa majoitukseen kuului aamupala (tai jos sen olisi ottanut, tarjolla olisi ollut munakasta, pekonia ja paahtoleipää eli ei kovin houkutteleva valinta). Jääkaapista oli helppo napata aamulla kylmät juomat autoon mukaan (jos muistettiin).
Suosittelemmeko? KYLLÄ.
-Antti ja Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti