Dullstroom-Johannesburg-Amsterdam-Helsinki

Kolme viikkoa reissussa täyttyi varhain viimeisenä Etelä-Afrikan aamuna meidän vielä nukkuessa vuodesohvallamme. Pian vedimme kuitenkin jo lenkkareita jalkaan lyhyen aamulenkin merkeissä. Aamupalan jälkeen pakkailtuamme käytiin vielä päivän varsinaisella lenkillä. Vaikka matka olisikin vielä jatkunut, Laura tuskin olisi tämän lenkin jälkeen enää lenkillä käynnyt - ainakaan poluilla. Polun varressa oli möllöttänyt nimittäin noin kaksimetrinen käärme Puffadderi (erittäin myrkyllinen jälkikäteen eläinkirjasta selattuna). Laakson naapuririnteillä juossut Antti ei kuitenkaan kuullut mitään kovaa huutoa ja palasi kämpille tietämättömänä tästä reissun viimeisimmästä eläinbongauksesta.

Johannesburgiin suuntasimme jo puolenpäivän aikoihin. Matkalla nautimme nopean picnic-tyyppisen lounaan kaupan valmiiseen ruokatarjontaan tukeutuen (mm. reissun paras ja halvin kakkupala), sillä tarkoitus oli ehtiä näkemään 300 kilometrin autoilumatkan jälkeen vielä viideltä kiinni menevä apartheid-museo. Museo avasi rotuerottelun historiaa, joskin luettavaa oli turhan paljon ja kaikkea ei jaksanut edes yrittää sisäistää. Museo oli Johannesburgin suurimpia nähtävyyksi Soweton townshipin (lue: slummin) ohella. Tuntuikin, että tämän enempää tästä kahdeksan miljoonan ihmisen kaupungista ei ollut tarvetta nähdä.

Lentokentällä oli edessä vielä kohtuullinen odottelu ennen minuuttia vaille puoltayötä lähtevää lähes 11 tuntista lentoa. Nousun ja illallistarjoilun jälkeen kello oli kaksi ennen kuin matkustamo hiljeni untenmaille - tai ainakin leffojen ja tv-sarjojen katseluun. Laura käyttikin KLM:n tv-viihdetarjonnan reilusti hyödykseen katsomalla parituntisen leffan lisäksi 12 jaksoa Two and a half men-sarjaa. Antti yritti hoitaa nukkumispuolen.

Aamupäivällä Amsterdamiin laskeuduttuamme käytimme vajaan kymmenen tunnin vaihdon hyödyksi tutustumalla molemmille ennestään tuntemattomaan Amsterdamin keskustaan. Samalla sai vähän vetreytettyä istumislihaksia. Sää oli sateisen harmaa, ihan kuin Suomessa marraskuussa. Adaptoituminen kotioloihin oli siis alkanut. Nautimme paikallisia herkkuja (dim sumeja, vohvelia ja crepiä) ja kävimme kanavaveneristeilyllä taistelemassa nukahtamista vastaan.

Iltalennolla Helsinkiin saavuttuamme vastassa oli talvinen näkymä. Mukava pikkupakkanen (-8 C) ja lumipyry. Meille yli 30 asteen helteisiin tottuneille kyseessä oli tavallaan paukkupakkanen, mutta autolla meitä kentältä hakemaan tullut paikallinen asukas Mikko kertoi, että nyt on lämpimintä viikkoon. Autoon majapaikkaan mukaan otettavaksi oli varattu myös paikallisia aamupalatarpeita kuten ruisleipää ja rahkaa. Autosta poistuessamme nappasimme mukaan vielä suksipussin, jotta pääsisimme kokeilemaan paikallista talviurheilua, murtomaahiihtoa. Lyhyiden unien jälkeen (oli muuten mahtavaa nukkua kun sisälämpötila oli sopiva) piti kuitenkin herätä arkiaskareiden pariin. Ei täälläkään ihan jatkuvasti pyrytä tähän malliin, sillä junayhtiö VR oli Lauran harmiksi perunut lähes kaikki Leppävaarasta lähtevät junavuorot. Antti jatkoi totuttua tahtia pyrystä huolimatta ja meni töihin juosten. Hieman erilainen aamulenkki kuin pari päivää aikaisemmin!