perjantai 15. tammikuuta 2016

Etelä-Afrikka kolmessa viikossa ja sadassa rivissä


Reissun aikana kirjoitetut blogipostaukset eivät ehkä anna jäsenneltyä kuvaa koko kolmesta viikosta tai Etelä-Afrikasta matkakohteena. Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen pystymme ehkä jo jollain tavalla vetämään yhteen kokemuksia. Kaiken kaikkiaan matkaa voi pitää onnistuneena ja varmasti sen muistaa vielä kiikkustuolissakin, ellei sitten tuonne tule mentyä vielä useita kertoja uudestaan. Missään vaiheessa ei pelottanut ja tuntui, että melkein kaikkialla oli turvallista liikkua kunhan piti silmät auki. Ja kyllä sitä tulikin liikuttua, autollakin yli kolmetuhatta kilsaa.

Liikkuminen


Etelä-Afrikkaan matkustaminen on helppoa. Kelloa ei tarvitse siirtää ja lentomatkan jälkeen pääsee nauttimaan päinvastaisesta vuodenajasta - kesästä. Tosin lentomatka on pitkä eikä suoralla lennolla pääse perille. Lennot voi löytää halvallakin (n.600€), jos matkapäivissä on pelivaraa.

Afrikka on valtava manner Eurooppaan verratuna ja pelkkä Etelä-Afrikan sisäinen lento Johannesburgista Kapkaupunkiin kesti saman verran kuin Amsterdamista Helsinkiin. Reissua suunniteltaessa totesimme, että tuo väli on järkevintä lentää eikä autoilla. Tai sitten aikaa olisi vaadittu viikko lisää. Tiet olivat tosin paremmassa kunnossa kuin etukäteen kuvittelimme eikä liikennettäkään ollut siihen malliin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa kesälomien aikaan. Ja me sentään oltiin liikkeellä yhdistetyn kesäloma- ja joululiikenteen aikoihin. Suurimpia haasteita liikenteessä aiheuttivat ohitustilanteet, nimittäin kaksikaistaisillakin teillä todella monissa paikoissa oli kolme autoa rinnakkain. Paikallisessa ajokulttuurissa hitaampi auto antaa tilaa leveälle pientareelle ja ohi lähdetään vaikka vastaantulevia ei näkisikään kunnolla. Tämä tarkoittaa sitä, että myös vastaantulevia autoja joutuu kyttäämään jatkuvasti ollakseen itse valmis siirtymän hieman kauemmas keskiviivasta. Samanaikaisesti tien reunassa voi olla pysähtyneitä autoja tai liftareita (joita on jokaisen taajaman kohdalla useita). Ilmeisesti teillä on jonkin verran nauloja ja piikkejä, ainakin kahdesta sellaisten puhkaisemasta renkaasta päätellen. 



Maisemat
Reissullamme pyrimme näkemään mahdollisimman paljon kolmessa viikossa. Kapkapungin tuntumasta löytyy merta, rantoja, vuoria ja viinitiloja. Vähän sisämaahan ja idemmäksi siirtyessä löytyy lähinnä silmänkantamattomiin kumpuilevaa viljely- ja laidunmaata. Idempänä löysimme jylhempää rannikkoa ja vähän sademetsätyyppiäkin. Antin mielestä nämä rannikon kansallispuiston maisemat olivat reissun houkuttelevimpia. Etelä-Afrikan keskimaan täyttää pari puoliaavikkoa: Iso-Karoo ja Pikku-Karoo. Ne olisi varmasti ollut kiva nähdä, mutta läpiajaminen olisi voinut alkaa tylsyttämään. Johannesburg ja Pretoria sijaitsevat melko kuivalla mitäänsanomattomalla ylänköalueella, eikä alueen kaupungeissakaan kovin paljoa nähtävää ole. Idempänä löytyy Dragensbergin vuorijono (Lohikäärmevuoret), joka muuttaa maiseman mielenkiintoisemmaksi. Samoin maailman kolmanneksi suurin (ja suurin vihreä) kanjoni Blyde river canyon. Niiden itäpuolella avautuu tasaisempi Krugerin kansallispuisto, josta löytyy maisemaa metsästä aroon tai melkein jo aavikkoon. Dullstroomin ympäristö näytti Skotlannilta (tosin ei olla Skotlannissa ikinä käyty...), paikannimiä ja kulttuuria myöten. 




Sää
Alkureissun, ensimmäisen viikon, osalta keli muistutti Keski-Euroopan kesää. Pari pientä sadejaksoa sattui matkan varrelle, mutta pääosin aurinko paistoi ja keli oli inhimillinen, vähintäänkin miedon merituulen ansiosta. Pitkiä housuja ei kovin paljoa tarvinnut ja lenkillä oli mukavinta käydä aamutuimaan. Keskemmälle mannerta siirryttyämme yleinen säätila muuttui koko maassa muutaman asteen enemmän helteen puolelle ja auton ilmastoinnille tuli käyttöä. Onneksi korkeammalla vuoristossa ilma oli hieman viileämpää. Krugerin kuivilla aroilla ollessamme Etelä-Afrikan hellelukemat olivat paikallistenkin mielestä lähes poikkeuksellisia. Mittari näytti päiväsaikaan sellaisia 33-37 C lukemia. Jossain lännempänä oli samoihin aikoihin mitattu 44! Tuollaiset lukemat olivat jo siedettävyyden rajoilla, mutta normaalisti ilman El Ninoa kelin pitäisi kuulemma olla ihan jees. Onneksi öisin viileni sen verran, että nukkuminen sujui (yhtä yötä lukuun ottamatta). Juuri kun pääsimme pois Krugerista, sää muuttui pilvisemmäksi ja mahdollisti urheilunkin. Tosin Blyde River Canyon jäi pilviverhon/sumun taakse lymyilemään.



Eläimet
Yksin reissun eniten odotettu juttu olivat eksoottiset eläimet. Eikä odotuksiin tarvinut pettyä. Vaikka aluksi emme juurikaan nähneet luonnossa lintuja ja liskoja erikoisempia otuksia, yksittäiset havainnot joistain muista sekä tietysti pingviinit riittivät pitämään mielenkiinnon yllä Krugeriin asti. Siellä sitten näimmekin aikamoisen kirjon aikaisemmin vain luontofilmeistä tutuksi tulleita elikoita. Muutama ennestään tuntematon epeli näyttäytyi, eikä kaikille edes taida löytyä suomenkielistä nimeä. Tunnettu isovitonen eli Big5 (norsu, leijona, leopardi, puhveli ja sarvikuono) oli tietysti toiveissa nähdä ja se toive toteutuikin. Vähemmän tunnetusta Big9:sta jäi näkemättä gepardi (joka onkin Krugerin harvinaisin eläin). Etukäteisodotuksiin nähden elefantteja nähtiin paljon eikä muitakaan salametsästäjien kohteena olevia eläimiä ollut mahdotonta nähdä. Sarvikuonoja ei tosin lupaavan alun jälkeen paljoa nähtykään. Niitä ei myöskään merkitty kansallispuiston kävijöiden ylläpitämiin karttoihin päivän eläinhavainnoista salametsästyksen ehkäisemiseksi. Laji on jo melko vaarantunut ja ilmeisesti Kiinassa riittää kysyntää niin paljon, että salametsästäjien kannattaa ottaa riski ammutuksitulemisesta ja koittaa kaataa yksi viaton rhino.
Lauran viimeiseksi eläinhavainnoksi jäi iso pelottava käärme, joten kaiketi olimme oikeaan aikaan suuntaamassa kotia kohti.


Ruoka
Etelä-Afrikan ruokakulttuurista ei oikein muodostunut kattavaa mielikuvaa. Kyseessä taitaa olla aikamoinen ruokakulttuurien sulatusuuni, johon vaikutteita on tullut entisten isäntämaiden Brittien ja Hollannin gourmeepöydistä sekä paikallisen alkuperäisväestön maustemaailmasta. Mukaan lisätään hyppysellinen intiaa ja maailmankeittiötä ja soppa on valmis. Burgeria, ranskiksia ja muuta friteerattua mättöä sai melkein joka paikasta, salaattiakin onneksi monesta paikasta. Vähänkin kioskia isommista kaupoista löytyi lähes poikkeuksetta keittiön itsetekemiä lämpimiä ruokia mukaan ostettavaksi. Isommissa kaupoissa oli useampi valmiskeittiö, joten oli virhe haalia kori täyteen heti ensimmäisestä vitriinistä. Hedelmiä löytyi kaupoista vaihtelevasti, välillä olisi ollut tarve pysähtyä tienvarren myyntikojuille, mutta sitä ei uskallettu lähteä kokeilemaan (lähinnä kulttuurista mitään tietämättä). Herkkuja löytyi melko hyvin, ja edullinen hintataso aiheutti sen, että usein jokin puolen litran maitotölkin kokoinen kakkupala päätyi matkaan ja myöhemmin mahaan. Muutenkin ulkonasyöminen on sen verran kannattavaa, että omia ruokia ei ole tarpeen laitella - varsinkaan jos käytettävissä ei ole juurikaan muuta kuin vedenkeitin.

Paikalliset asukkaat tuntuivat kesäaikaan syövän jos ei joka ilta, niin joka toinen ilta ulkona grillin eli braain ääressä. Illan hämärtyessä nenään alkoikin leijua braaipuun tuoksu ja hetkeä myöhemmin rasvaa tirisevän lihan, boereworstin, grillileivän tai kasvisten tuoksu. Krugerissa eläimetkin olivat tottuneet tähän iltarutiinin ja tulivat toiveikkaina leirin aidan taakse odottamaan mahdollisia jämäpaloja.


Majoittuminen
Yhteensä 21 matkayön aikana nukuimme 13 eri paikassa sekä lentokoneessa. Majapaikka vaihtui siis varsin tiheään. Suurimmaksi osaksi majoituimme lodgeissa tai bed&breakfasteissa. Parit hotelliyöt mahtuivat myös mukaan, kuten myös safariteltta ja leirintäalueen mökki tulivat myös tutuiksi. Lodget ja muut pienet majapaikat osoittautuivat hyviksi valinnoiksi, sillä niiden isäntäväki oli usein ystävällistä ja kaikki tarpeelliset mukavuudet olivat tarjolla. Hintataso huippusesongista huolimatta ei ollut päätähuimaava kunhan vähän jaksoi etukäteen selvitellä vaihtoehtoja. Toki tärkeää on myös katsoa majapaikan sijaintia siten, että se ei ole keskellä townshippiä tai että auton uskaltaa jättää tarvittaessa kadun varteen yöksi. Jääkaappi ja vedenkeitin olivat plussaa, sillä harvassa paikassa majoitukseen kuului aamupala (tai jos sen olisi ottanut, tarjolla olisi ollut munakasta, pekonia ja paahtoleipää eli ei kovin houkutteleva valinta). Jääkaapista oli helppo napata aamulla kylmät juomat autoon mukaan (jos muistettiin).




Suosittelemmeko? KYLLÄ.

-Antti ja Laura



keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Dullstroom-Johannesburg-Amsterdam-Helsinki

Kolme viikkoa reissussa täyttyi varhain viimeisenä Etelä-Afrikan aamuna meidän vielä nukkuessa vuodesohvallamme. Pian vedimme kuitenkin jo lenkkareita jalkaan lyhyen aamulenkin merkeissä. Aamupalan jälkeen pakkailtuamme käytiin vielä päivän varsinaisella lenkillä. Vaikka matka olisikin vielä jatkunut, Laura tuskin olisi tämän lenkin jälkeen enää lenkillä käynnyt - ainakaan poluilla. Polun varressa oli möllöttänyt nimittäin noin kaksimetrinen käärme Puffadderi (erittäin myrkyllinen jälkikäteen eläinkirjasta selattuna). Laakson naapuririnteillä juossut Antti ei kuitenkaan kuullut mitään kovaa huutoa ja palasi kämpille tietämättömänä tästä reissun viimeisimmästä eläinbongauksesta.

Johannesburgiin suuntasimme jo puolenpäivän aikoihin. Matkalla nautimme nopean picnic-tyyppisen lounaan kaupan valmiiseen ruokatarjontaan tukeutuen (mm. reissun paras ja halvin kakkupala), sillä tarkoitus oli ehtiä näkemään 300 kilometrin autoilumatkan jälkeen vielä viideltä kiinni menevä apartheid-museo. Museo avasi rotuerottelun historiaa, joskin luettavaa oli turhan paljon ja kaikkea ei jaksanut edes yrittää sisäistää. Museo oli Johannesburgin suurimpia nähtävyyksi Soweton townshipin (lue: slummin) ohella. Tuntuikin, että tämän enempää tästä kahdeksan miljoonan ihmisen kaupungista ei ollut tarvetta nähdä.

Lentokentällä oli edessä vielä kohtuullinen odottelu ennen minuuttia vaille puoltayötä lähtevää lähes 11 tuntista lentoa. Nousun ja illallistarjoilun jälkeen kello oli kaksi ennen kuin matkustamo hiljeni untenmaille - tai ainakin leffojen ja tv-sarjojen katseluun. Laura käyttikin KLM:n tv-viihdetarjonnan reilusti hyödykseen katsomalla parituntisen leffan lisäksi 12 jaksoa Two and a half men-sarjaa. Antti yritti hoitaa nukkumispuolen.

Aamupäivällä Amsterdamiin laskeuduttuamme käytimme vajaan kymmenen tunnin vaihdon hyödyksi tutustumalla molemmille ennestään tuntemattomaan Amsterdamin keskustaan. Samalla sai vähän vetreytettyä istumislihaksia. Sää oli sateisen harmaa, ihan kuin Suomessa marraskuussa. Adaptoituminen kotioloihin oli siis alkanut. Nautimme paikallisia herkkuja (dim sumeja, vohvelia ja crepiä) ja kävimme kanavaveneristeilyllä taistelemassa nukahtamista vastaan.

Iltalennolla Helsinkiin saavuttuamme vastassa oli talvinen näkymä. Mukava pikkupakkanen (-8 C) ja lumipyry. Meille yli 30 asteen helteisiin tottuneille kyseessä oli tavallaan paukkupakkanen, mutta autolla meitä kentältä hakemaan tullut paikallinen asukas Mikko kertoi, että nyt on lämpimintä viikkoon. Autoon majapaikkaan mukaan otettavaksi oli varattu myös paikallisia aamupalatarpeita kuten ruisleipää ja rahkaa. Autosta poistuessamme nappasimme mukaan vielä suksipussin, jotta pääsisimme kokeilemaan paikallista talviurheilua, murtomaahiihtoa. Lyhyiden unien jälkeen (oli muuten mahtavaa nukkua kun sisälämpötila oli sopiva) piti kuitenkin herätä arkiaskareiden pariin. Ei täälläkään ihan jatkuvasti pyrytä tähän malliin, sillä junayhtiö VR oli Lauran harmiksi perunut lähes kaikki Leppävaarasta lähtevät junavuorot. Antti jatkoi totuttua tahtia pyrystä huolimatta ja meni töihin juosten. Hieman erilainen aamulenkki kuin pari päivää aikaisemmin!






lauantai 9. tammikuuta 2016

Tamboti (Kruger) - Mariepskop - Dullstroom

Krugerissa matka jatkui kolmanneksi yöksi eri leiriin, Tambotiin. Päivän aikana auton mittariin kertyi noin 150km, mikä ei ehkä kuulosta paljolta. Käytännössä (lounastaukoa lukuunottamatta) istuimme autossa kuitenkin seitsemästä viiteen. Keskinopeus puistossa on eläinten bongailun ja katselun takia hyvin hidas. 50km/h ylityksestä seuraa sitä paitsi sakot. Päivän kohokohtia eläinrintamalla olivat ainakin viiden leijonan lauma ja kävellessään synnyttävä kirahvi (!). Illalla näimme vielä hyeenoita heti leirin aidan takana (braai-grillin houkuttelemana?) ja yöllä heräsimme ulkoroskista tonkivien mesimäyrien meteliin.

Herättyämme 4.30 kävimme aamuajelulla yhdistäen siihen aamupalan syönnin yhdellä tien varressa olevista eläinten juomapaikoista. Aamupäiväunien jälkeen ennen puistosta poistumista pääsimme vielä ihailemaan tien vieressä lekottelevaa leopardia. Big5 (leijona, leopardi, kirahvi, puhveli ja sarvikuono) tuli bongattua, samoin paljon muita. Harvinaisin eläin, gepardi, jäi kuitenkin näkemättä. Illaksi ajoimme Blyde river canyonin tuntumaan Marieskopiin, jossa kävimme vähän ihailemassa maisemia. Se olikin hyvä, sillä seuraavana päivänä maailman kolmanneksi suurin kanjoni lymyili suurimmaksi osaksi sumun keskellä. Poikkesimme kuitenkin hienoilla vesiputouksilla ja hiidenkirnuilla. Illaksi saavuimme Dullstroomiin, joka on tunnettu urheilijoiden leiripaikkana. Pääsimme majoittumaan täällä leireilevien maajoukkusuunnistajien Yannickin, Lenan ja Öysteinin kämpille pariksi yöksi.

Lauantaina oli vuorossa reissun päivä urheilijana -osuus. Aamulenkki ja iltapäivätreeni (kovia vetoja). Ihan ei pysytty kovan treeniseuran parissa, mutta tuntumassa kuitenkin. Korkea ilmanala (1900 mpy) ei ainakaan helpottanut hommaa. Huomenna sunnuntaina käännämme auton nokan paluumatkalle. Sitä ennen vielä vähän juoksua. Kotimatkalla onkin pituutta, lähdemme täältä noin puolen päivän aikoihin ja kotona olemme puolitoista vuorokautta. Edessä on mm. yölento Eurooppaan ja päivä turistina Amsterdamissa.

-Antti










tiistai 5. tammikuuta 2016

Skukuza (Kruger)




Nämä ja satoja muita. Kaksi päivää vielä Krugerissa. Täällä on aika mahtavaa.

-Laura

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kaapschehoop-Malelane



Päivä alkoi tuttuun tapaan Antin aamulenkillä. On nimittäin mahdollista, että muutamana seuraavana aamuna Krugerin kansallispuistossa ne jäävät väliin, kuten ehkä päivä- ja iltalenkitkin. 

Aamupäivän sprinttikisa sujui molemmilta ihan hyvin. Mun maha ja Antin aivot pysyivät mukana. Tuloksena sijat 5 ja 6. Palkintojen jakoa katsellessa totesimme, että Antin edellispäivän aivokatkos maksoi Amarula-pullon!

Kisan jälkeen suuntasimme hyväksihavaitun Supersparin ruokaosaston kautta majoitukseemme Hhusha Hhushaan, Krugerin Malelane-gaten tuntumaan. Tarkoituksena oli hyökätä heti aamusta sisään puistoon, mutta....



Toinen rengasrikko. Tällä autolla ajettuna 250km. Onneksi Antti hoiti taas vararenkaan näppärästi alle (ja onneksi mä olin niin fiksu, että vaadin tuulilasi- ja rengasvakuutuksen), joten aamulla pääsemme tutustumaan taas uuteen Avis-toimipisteeseen. Saa nähdä millainen traktori saadaan tällä kertaa alle.

Toivottavasti jossain vaiheessa huomista pääsemme myös Krugeriin. Antti sai jo hieman esimakua siitä iltalenkillä: ensimmäinen leopardi bongattu!

-Laura


Kaapschehoop

Uuden vuoden illallinen syötiin tänä vuonna etukäteen jo aatonaattona (joululounas syötiin vastaavasti paikalliseen tapaan päivä totuttua myöhemmin eli joulupäivänä). Antti taisi syödä niin paljon, että seuraavan päivän kisan ylämäet menivät kävelyksi. Vai olisiko ollut ohut ilma (1900 mpy) tai 45min/19km kivinen metsäautotie kisapaikalle, jotka veivät voimat. Lauralla sen sijaan oli kivaa metsässä.

Kisan jälkeen sama hidas metsäautotie alas, kauppaan, syömään ja uuteen majapaikkaan Kaapschehoopin vuoristokylään kolmeksi yöksi. Jo ennen majoittumista näimme paikan erikoisuuden - villihevoset. Lounaan ja päiväunien jälkeen lähdimmekin tutustumaan ympäristöön tarkemmin, Laura hevosiin ja Antti suunnistusmaastoon. Vuoden vaihtumista kävimme odottelemassa kylän baarissa, mutta menon vihdoin yltyessä lähdimme nukkumaan hyvissä ajoin ennen puolta yötä.

Uusi vuosi ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Suunnilleen ensimmäiseksi aamulla huomasimme auton renkaan olevan tyhjä. Naulahan sinne oli iskeytynyt, ehkä eiliseltä metsäautotieltä. Ei muuta kuin vararengas alle ja yhteys vuokraamoon. Päivän suunnitelmat muuttuivat sem verran, että suuntasimme maisematien sijaan auton nokan kohti Nelspruitin kaupunkia, jonka Aviksen toimistosta saimmekin uuden vararenkaan sijaan alle uuden auton. Figo vaihtui Poloon. Lounaan ja Botanical gardenin jälkeen ehdimme kuitenkin vielä maisema-ajelulle ennen iltapäivän ukkoskuuroa. Pienellä iltalenkilläkin ehdimme käydä.

Vuoden toinen päivä alkoi kisalla aivan lähimaastossa villihevosten seassa. Lauralla ei ruoat oikein olleet imeytyneet, joten pitkän matkan kisasta piti oikaista hieman. Antilla juoksu kulki paremmin, mutta yhdeltä rastilta tuli otettua leima hieman väärästä paikasta ja maalissa päivän kakkosaika vaihtui hylsyyn. Loppupäivä lepäiltiin, syötiin ja ihmeteltiin hevosia/kivistä laidunmaastoa.










keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Waterval-onder

Eilen tiistaina heräsimme aikaisin, ajoimme Kapkaupungin kentälle ja lensimme Johannesburgiin (tai kuten täällä sanotaan, Joburgiin). Sieltä vuokrasimme samanlaisen Ford Figon. Tutulla autolla, hiljaisilla ja hyvillä teillä kelpaa ajella vaikkei tehot kaikissa ylämäissä ihan riitäkään. Majoituimme käytännössä keskelle ei mitään, tosin valtatien tuntumaan Elangenin laaksoon. Tästä on helppo käydä parissa ekassa Big5 O-weekin kisassa. Meidän osalta kyse on kuitenkin big4:sta, sillä eka kisa juostiin jo eilen meidän ollessa vasta matkalla. Yhteistulokset lasketaan neljän parhaan kisan perusteella, joten yhden päivän väliin jääminen ei maata kaada. Tänään meillä oli siis eka startti, ja se olikin suoraan maailmanrankikisa eli hyvästä suorituksesta olisi mahdollisesti tarjolla arvokkaita pisteitä. Uusi maasto vähän arvelutti, samoin Lauran kompassiin ilmestyneet kuplat. Kisajännotys kuitenkin unohtui kisapaikalle ajaessa (10km pientä metsäautotietä, 600m nousua). Meidän autollahan ei saisi päällystämättömille teille mennä, mutta tuskin Budgetin henkilökunta tätä blogia lukee. Ja toisaalta, olihan tie päällystetty irtonaisilla ja kiinteillä kivillä. Kisa sujui molemmilta ilman isompia virheitä ja totesimmekin että ihan kivaa oli. Saa nähdä sitten kuinka kivaa on huomenna kun tuplamatkat ja enemmän nousua viereisessä maastossa. Ollaan kuitenkin pari kilsaa meren pinnasta, lämpömittarissa on 30 C ja aurinko paista pilvettömältä taivaalta.

www.bigfive-o.co.za/results

Uima-altaan reunalta,
Antti